Taistelu Tallbergista ja tytäryhtiöiden synty

Vuodenvaihde 1985-1986 oli Tallberg Yhtiöille suurten muutosten aikaa. Kannattamaton, mutta varakas yhtiö oli alkanut kiinnostaa yrityskaappareita ennen kaikkea kiinteistöjensä takia. Vuodesta 1989 lähtien kuvaan astuivat myös itsenäiset tytäryhtiöt.

Taistelu Tallbergista

Vuodenvaihde 1985-1986 oli Tallberg Yhtiöille suurten muutosten aikaa: Peter Tallberg erosi toimitusjohtajan tehtävästä loppuvuodesta 1985 ja ylimääräinen yhtiökokous myönsi 7.1.1986 hänelle sekä kahdelle muulle hallituksen jäsenelle eron myös yhtiön hallituksesta. Samalla hallitukseen valittiin uutena jäsenenä pankinjohtaja Jaakko Lassila.

Kannattamaton, mutta varakas yhtiö oli alkanut kiinnostaa yrityskaappareita ennen kaikkea kiinteistöjensä takia. Yhtiön omistus oli sukupolvien saatossa hajautunut eikä suurella osalla omistajista enää ollut kiinteää yhteyttä yhtiön käytännön toimintaan. Osa laajasta suvusta oli jo vuonna 1984 luopunut omistuksestaan kaupalla, jonka rahoittamiseksi luovuttiin Kaivokatu 8:n kiinteistöstä. Niinpä osa jäljellä olevista omistajista olikin valmis luopumaan osakkeistaan, kun yhtiön huomattavasta kiinteistöomaisuudesta kiinnostuneita ostajia ilmaantui markkinoille.

SKOP:n ja rakennusyhtiö Hakan ehdittiinkin jo julkisuudessa julistaa vallanneen yhtiön. Mutta yhtiökokouksessa ei äänestetä osake- vaan äänimäärillä. Sen saivat valtaajatkin huomata. Estääkseen yhtiön luisumisen ulkopuolisiin käsiin ja pilkkomisen ryhtyi osa omistajista hallituksen puheenjohtaja Thomas Tallbergin johdolla onnistuneeseen vastaoffensiiviin, jonka seurauksena neljän sukupolven aikana hajaantunut omistus jälleen keskittyi. KOP näytteli nyt merkittävää roolia jo toisen kerran Tallbergin historiassa. Yli 70 vuotta aiemmin, kieleltään liike-elämän “ruotsalaisleiriin” kuuluva Julius Tallberg ei saanut pankeista kipeästi tarvitsemaansa luottoa, vaikka tarjosi vakuudeksi merkittävää osaa nykyistä Helsinkiä. Hän kun oli sijoittanut kaikki varansa Lauttasaaren ostoon. J. K. Paasikiven johtamasta Kansallis-Osake-Pankista 700.000 markan laina kuitenkin järjestyi. Tästä alkoi kestävä liikesuhde ja lojaalisuus, jota pankki pääjohtaja Jaakko Lassilan johdolla osoitti vielä seitsemän vuosikymmentä myöhemmin luotottamalla omistusjärjestelyjä, joilla torjuttiin yhtiön määräysvallan luisuminen SKOP:lle ja sitä seuraava nopea alasajo.

Saneerauksen aika

Talousjohtaja Sven Olof Granberg toimi lyhyen siirtymäkauden v.t. toimitusjohtajana, kunnes yhtiön johtoon kutsuttiin 1. toukokuuta 1986 alkaen tekniikan lisensiaatti Heikki Aurasmaa. Toimitusjohtaja nimitettiin nyt ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa suvun ulkopuolelta. Samoihin aikoihin päätettiin keskittää yrityksen toiminta sen päätoimialoille. Vuoden 1986 toimintakertomuksessa todetaan: “Organisaation muotoa täsmennettiin 1.9.1986 tavoitteena keskittyä yrityksen päätoimialoille, rakentamisen ja teollisuuden materiaali-, työkalu- ja konetoimittajana.” Ja edelleen: “Käynnissä olevan strategiasuunnittelun periaatteena on keskittyminen rakentamisen kokonaistoimituksiin ja siihen läheisesti liittyviin aloihin, kuten tekniseen tukkukauppaan ja agentuuritoimintaan. Kiinteistötoiminta on oleellinen osa Oy Julius Tallberg Ab:n pitkän aikavälin toimintaa.”

Kaikista muista toiminnoista päätettiin luopua, mutta vielä -90 luvulle tultaessa rönsyjen karsiminen oli edelleen pahasti kesken. Linjauksia ei kaikilta osin heti toteutettu ja esim. venekauppaa jopa kasvatettiin vielä 80-luvun lopussa. Aikaa muutokseen kului senkin takia, että omistajan tahto oli luopua kannattamattomista toiminnoista irtisanomisia välttäen. Olihan kyse n. 300 ihmisen työpaikoista aikana, jolloin maahan oltiin juuri synnyttämässä massatyöttömyyttä järjettömällä talouspolitiikalla.

1990-luvun järjestelyt

1990-luvun alun talouslama devalvaatioineen ja huikeine korkotasoineen jatkoi yhtiön piinaa aina vuosikymmenen puoliväliin asti. Yhtiöön jätettiin ne toimialat, jotka parhaiten osattiin ja joiden kannattavuuteen voitiin perustellusti uskoa pitkälläkin tähtäimellä. Toimitusjohtajana vuosina 1990-95 toiminut Risto Tuuri tekikin merkittävän työn yhtiön toiminnan ja rakenteen tervehdyttäjänä. Ennen häntä oli Henrik Lindblom toiminut lyhyen aikaa yhtiön vetäjänä. 90-luvun alkupuolella toteutettiin mm. venekaupan hallittu alasajo ja käynnistettiin rakennuskonekaupan toimialajärjestely, jossa yhdistettiin mm. Hytecin, Starckjohannin ja Tallbergin rakennuskonetoiminnot. Kannattavaksi osoittautuneen operaation seurauksena syntyi pörssilistattu Ramirent Oyj, josta Oy Julius Tallberg Ab omisti noin 20%. Jo laman aikana tehtiin konsernissa myös investointipäätös uudesta korkeatasoisesta asuntorakennuskohteesta Lauttasaareen, joka valmistui 90-luvun loppupuolella.

Toiminta itsenäisiin tytäryhtiöihin

Toimintaa harjoitettiin vuodesta 1989 lähtien itsenäisissä tytäryhtiöissä, jotka muodostivat yhdessä emoyhtiön kanssa Tallberg-konsernin. Emoyhtiö huolehti tytäryhtiöiden rahoituksesta ja osallistui aktiivisesti niiden kehittämiseen. Emoyhtiön omistuksessa oli merkittävä kiinteistöomaisuus, mm. Aleksanterinkatu 21 sisältäen osan City-käytävästä, teollisuuskiinteistöjä ja varastoja. Yhtiöllä oli myös muuta sijoitusomaisuutta, mm. enemmistöosuus pörssinoteeratusta kiinteistösijoitusyhtiö Julius Tallberg-Kiinteistöt Oyj:stä ja merkittävä osuus rakennuskonevuokraamo Ramirent Oyj:stä. Sijoitussalkkuun kuului myös mm. 6. suurin omistusosuus Fiskars Oyj:ssä sekä muuta hajautettua sijoitusomaisuutta.