Tienraivaaja, joka osti Lauttasaareen

Julius toimi paitsi kauppamiehen, myös monen alan tienraivaajana. Hän perusti Suomen ensimmäisen sementtivalimon, käynnisti ensimmäisen muurilaastitehtaan toiminnan ja avasi tapettiliikkeen. Mutta kaikkein merkittävin kauppa lienee Lauttasaaren osto.

Maakaupalla ikioma Lauttasaari

Kaikkein merkittävin Julius Tallbergin tekemä maakauppa oli Lauttasaaren osto. Hän tosin teki kaupan puoliksi vahingossa. Hän toimi nimittäin tarmokkaasti kaupunginvaltuustossa pääkaupungin kasvattamisen puolesta. Lauttasaarta hän piti juuri sopivana lisämaana kasvavan kaupungin tarpeisiin. Wawulinin suku, joka tuolloin omisti saaresta valtaosan, tarjosi sitä kaupungille, mutta valtuusto piti tarjousta liian kalliina. Tallberg ei antanut periksi, vaan tinki hinnan alas, osti saaren itselleen ja tarjosi sitä sitten samalla hinnalla kaupungille. Monet kuitenkin epäilivät Tallbergin hyötyvän kaupasta ja niin kaupunginvaltuusto hylkäsi tämänkin tarjouksen. Saari jäi siis Tallbergille ja aiheutti alkuun omistajalleen monenmoista päänvaivaa. Julius kun oli sitonut maakauppaan rahansa lähes viimeistä penniä myöten. Hän selvisi kuitenkin vaikeuksista, eikä tuota kauppaa ole sen koommin tarvinnut katua.

Lisää asukkaita ja liikennejärjestelyjä

Lauttasaaren kartanon päärakennus, joka edelleenkin on käytössä, on rakennettu jo 1800-luvun alkupuolella. Tuolloin kartano ja sen mukana lähes koko saari kuului valtioneuvos Claes Wilhelm Gyldénille. Vuonna 1871 kartano siirtyi Wawulinin suvulle. Heidän aikanaan venäläiset rakensivat linnoituksia Lauttasaaren rannoille ja monien mielestä pilasivat maisemia. Wawulinien aikana saarella alkoi myös huvila-asutus sekä uudistilojen erottaminen. Vuonna 1911 Wawulinit ensimmäisen kerran tarjosivat maitaan kaupungille. Tuolloin saarella oli 100 vuokratonttia ja 17 yksityisten henkilöiden omistamaa palstaa. Kartanon maiden pinta-ala oli 255 hehtaaria.

Jo Wawulinien perikunnalla oli suunnitelmia Lauttasaaren palstoittamiseksi huvilatonteiksi, mutta vasta Julius Tallberg aloitti määrätietoisen työn saaren asukasmäärän lisäämiseksi. Siltaa ei tuolloin ollut ja vain höyrypurret liikennöivät kaupunkiin ja takaisin. Julius perusti hevosraitiovaunulinjan laiturista Katajaharjunniemeen ja keväällä 1914 hän hankki höyrylautan välittämään liikennettä nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä Ruoholahteen. Hevoset vetivät raitiovaunuja aina syksyyn 1917 asti, jolloin rata purettiin. Lautta sitä vastoin jatkoi kulkuaan aina vuoteen 1935, jolloin uuteen Jorvaksentiehen liittyvä Lauttasaaren silta avattiin liikenteelle.