Huonomminkin olisi voinut käydä

Lauttasaaren kartanon päärakennus, joka edelleenkin on käytössä, on rakennettu jo 1800-luvun alkupuolella. Tuolloin kartano ja sen mukana lähes koko saari kuului valtioneuvos Claes Wilhelm Gyldénille. Vuonna 1871 kartano siirtyi Wawulinin suvulle. Heidän aikanaan venäläiset rakensivat linnoituksia Lauttasaaren rannoille ja monien mielestä pilasivat maisemia. Wawulinien aikana saarella alkoi myös huvila-asutus sekä uudistilojen erottaminen. Vuonna 1911 Wawulinit ensimmäisen kerran tarjosivat maitaan kaupungille. Tuolloin saarella oli 100 vuokratonttia ja 17 yksityisten henkilöiden omistamaa palstaa. Kartanon maiden pinta-ala oli 255 hehtaaria.

Jo Wawulinien perikunnalla oli suunnitelmia Lauttasaaren palstoittamiseksi huvilatonteiksi, mutta vasta Julius Tallberg aloitti määrätietoisen työn saaren asukasmäärän lisäämiseksi. Siltaa ei tuolloin ollut ja vain höyrypurret liikennöivät kaupunkiin ja takaisin.Julius perusti hevosraitiovaunulinjan laiturista Katajaharjunniemeen ja keväällä 1914 hän hankki höyrylautan välittämään liikennettä nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä Ruoholahteen. Hevoset vetivät raitiovaunuja aina syksyyn 1917 asti, jolloin rata purettiin. Lautta sitä vastoin jatkoi kulkuaan aina vuoteen 1935, jolloin uuteen Jorvaksentiehen liittyvä Lauttasaaren silta avattiin liikenteelle.

Hevosenkenkälahden rannalle Julius Tallberg rakennutti kahvilan, jolle hän antoi nimeksi Drumsö Casino eli Lauttasaaren Kasino. Kesäisin toiminut kahvila saavutti heti suuren suosion. Kasinon yhteyteen rakennettiin myös uimaranta, joka on ahkerassa käytössä yhä tänä päivänä. Julius Tallbergin hallitessa Lauttasaarta kehitys oli kaikin puolin ripeää. Virikkeen lienee antanut Tallbergin pitkäaikainen jäsenyys Helsingin kaupungin asemakaavatoimikunnassa. Kaupungin asemakaava-arkkitehti Birger Brunila laati ensimmäisen asemakaavaluonnoksen Lauttasaarelle jo 1913 ja tämän kaavan mukainen asemakaava vahvistettiin 1934. Julius Tallberg lahjoitti myös 1909 perustetulle saaren ensimmäiselle yhdistykselle Lauttasaaren nuorisoseuralle (Drumsö Ungdoms Förening) tontin, jolle rakennettiin talkoovoimin talo. Saaren yksityinen puhelinverkosto luovutettiin Tallbergin aloitteesta Helsingin Puhelinyhdistykselle ja sähkövirta vedettiin saarelle vuonna 1922. Julius Tallberg esitti jo vuonna 1917 kaupungille toivomuksen sillan rakentamiseksi, mutta sai tyytyä siihen, että kaupunki rakensi tien, vesijohdon ja kiskotuksen Salmisaaren länsirantaan asti.

Huonomminkin olisi voinut käydä

YHTEYSTIEDOT